Eetikon puheenvuoro nro 2: Uutiset – sivistyksellä kuorrutettu kultti?

 

 

Nykyisin olo on kevyempi, mieli raikkaampi ja maailma kauniimpi. Ja on enemmän aikaa pohtia innostavuuksia. Edustan hämärää meininkiä: en seuraa enää uutisia.

 

Saan välittömästi vastaani vaikuttavan ja lähes vastaansanomattoman argumentin: kyllähän jokaisen ajattelevan ihmisen kuuluu seurata aikaansa. Emme voi vetäytyä omaan somaan kuplaan ja väistää tosiasioiden kohtaamista. Olen itsepäinen. Nimittäin sivistykseen perinteessä on toinenkin, lähes uutisten veroinen tapa: kyseenalaistaminen. Koska kaikki todella merkityksellinen tapahtuu yhdessä, kysykäämme myös yhdessä.

 

Ensinnä kysymme, mikä on uutisten tarjoaman sosiaalisen ulottuvuuden painoarvo? Ehkä houkuttelevaa onkin yhteenliittyä suureen kertomukseen, tapahtumien ”jakamiseen” toisten kanssa?

 

Toisekseen kysymme, missä määrin uutisten seuraamisessa on kyse ympäristön opettamasta tottumuksesta ja jokapäiväisestä riitistä?

 

Kolmanneksi, kenties tuo pyhä aikansaseuraamisen toimitus ei sittenkään ole ”sivistyksen” janoa, vaan viihteen janoa? Lievästi fetissimäinen kylpy onnettomuus-raiskaus-sota-kriisi-kohu-informaatiossa.

 

Neljänneksi, millainen on uutisten sivistysarvo aikana, jolloin tiedotusvälineillä on tendenssi valikoida raportoitavat aiheet sen perusteella mikä on suosittua, klikkauksia kerryttävää?

 

Viidenneksi, missä määrin uutiset ovat vain pistemäinen heijaste, kiireisen toimittajan tarjoilema syöteinformaatio, joka seisoo tiedon valtakunnassa savisilla jaloilla verrattuna tieteelliseen, vertaisarvionnin läpikäyneeseen tutkittuun ja järjestelmälliseen tietoon?

 

Kuudenneksi. Eräät viisaat väittävät: todennetuinkin tieto jää triviaaliksi, jos ei hahmoteta sitä mikä on tiedon arvo, mitä tieto merkitsee, miten sitä voidaan tarkastella eri näkökulmista ja miten sitä voidaan soveltaa. Miten tämä toteutuu uutisissa?

 

Seitsemänneksi. Tutkimusten mukaan jatkuva altistuminen negatiivisille uutisille paitsi vääristää käsitystä maailman todellisesta kokonaiskuvasta, mutta myös aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Miksi meidän pitäisi suostua tällaiseen? Kun suojelemme lapsia pornolta ja väkivaltaviihteeltä, niin miksi emme suojaa itseämme uutisten sosiaalipornolta ja väkivaltareportaaseilta?

 

Kahdeksan. Eivätkö uutiset esitä halpamaisesti käsityksen siitä, että me joudumme uhrautuen kestämään muualla olevien ihmisten typeryyttä ja vastuuttomuutta tai että olemme jotenkin kaiken paskamaisuuden ulkopuolisia, viattomia sivustakatsojia? Mitä uutisissa kerrotaan siitä, että me länsimaiset kuluttajat luomme ja pidämme yllä kulutustottumuksillamme ja valinnoillamme juuri sitä rakenteellista väkivaltaa ja heikkojen alistamista, jonka seurauksia me uutisista seuraamme pakolaiskriiseinä, sotina, köyhyytenä jne.?

 

Yhdeksän. Miksi haluaisimme olla passiivisia uutiskuluttajia ja antaisimme vahvistaa itsessämme kaavamaisia ja ennakoitavia tunnereaktiota: tuohtumusta, närkästystä, oikeassaolemista ja ylemmyyttä?

 

Kymmenen. Mitä jos uutiskulttaamisen sijaan aina ohimennen tiedustelemme hellän hienovaraisesti joltakulta uutisia sietävältä: onko uutisissa ollut mitään sellaista, mitä en voi lukea kirjoista, mikä lisäisi hyvinvointia, eettistä herkkyyttä ja syvää ymmärrystä merkityksellisellä tavalla?