Parhaat palvelut ja hyvät muutoksen merkit

Tietoja: Luotu: 03.12.2014 11:20; Viimeksi päivitetty: 04.12.2014 20:00

Avoimen eettisen foorumin kannanotto Potilaan, työntekijän vai hallinnon hyvä? sai vastakaikua sairaalan johdolta. AEF:n delegaatiolle avautui mahdollisuus täsmentää johdon ja työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja työhyvinvointiin liittyviä näkökantoja johtoryhmän kokouksessa 2.12.2014.

AEF:n delegaatiossa olivat lääkäri Heikki Ahtola, psykologi Maarit Hamunen sekä yhdyshenkilö Mikael Taylor. Ahtolan ja Taylorin puheenvuorot olivat suoraan tekstimuodossa, joten ne julkaistu Puheenvuorot-osiossa sellaisinaan. Hamunen käsitteli puheenvuorossaan toiminnan ja organisaation nelikenttämallia, jonka avulla voidaan arvioida asioita, joita on saavutettu ja joita halutaan vaalia sekä asioita, joita ei haluta ja jotka voidaan estää. Puheenvuoroa ei laadittu sellaisenaan tekstimuotoon.

Työhyvinvointia, organisaatiomuutosta ja näihin liittyviä eettisiä kysymyksiä Hamunen on käsitellyt tuoreeltaan artikkelissa, joka on julkaistu työnohjausta käsittelevässä teoksessa Suomalaisen työnohjauksen juurilla – katse tulevaisuuteen (2014). Ohessa on lyhennelmä.

Terveys on tunnetusti yksi keskeinen arvopäämäärä, ja julkisen vallan tehtävänä on turvata kansalaisille riittävät ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Toimialaan kohdistuu siten sekä eettisiä, taloudellisia että tieteellisiä vaateita (Etene, 2002). Terveydenhuollon työtehtävät ovat haluttuja, ja näiden toimijoiden onnistuminen ja jaksaminen tehtävässään on sekä inhimillisesti että kansantaloudellisesti merkittävää. Mahdollisuus tehdä mielekästä työtä on perhesuhteiden ohella yksi aikuisuuden keskeisimmistä elämänsisällöistä ja merkityksellisyyden tuottajista. Työ tuottaa tyydytystä, edistää persoonallisuuden kasvua ja kehitystä ja mahdollistaa liittymisen sosiaaliseen verkostoon, mutta se voi myös kuormittaa (Nurmi ym., 2014).

Työelämän tehtävä- ja organisaatiomuutokset ja tuottavuus- ja säästöohjelmat ovat sekä historiaa että tätä päivää. Pidemmän työhistorian omaavat ovat läpikäyneet jo monta rakenteellista ja rahoituksellista terveydenhuollon uudistusta. Muutokset haastavat sekä johdon, työntekijät että koko organisaation. Jatkuvat muutokset koettelevat yhteisöllisyyden tunnetta, toimintavarmuutta ja keskinäistä luottamusta. Hoitohenkilöstöltä odotetaan nykypäivänä monikäyttöisyyttä ja –taitoisuutta ja halua työskennellä yli hallintorajojen. Uuden opettelu ja toimintojen vakiinnuttaminen vaatii kuitenkin perehdytystä, aikaa ja psyykkistä energiaa. Yksilöosaamisen ohella tarvitaan yhteisöelämän taitoja, ja jatkuvia yhteisiä foorumeja käsitellä käsillä olevaa ja tulevaa muutosta. On myös kysytty, onko muutos enää mitään uutta – vai jo tavallista työmme arkea? Muutos on monesti myös välttämättömyys.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on lähivuosina mittavien, valtakunnallisten muutosten edessä. Sote-palvelurakenne uudistusta valmistellaan myös sairaanhoitopiirissämme mm. lukuisten ns. kärkihankkeiden, kuten päivystystoiminnan, vuodeosastohoidon, avohoidon, tukipalvelujen ja psykiatrian edelleen kehittämisen, saralla, ja yhteistyössä moninaisten maakunnallisten ja valtakunnallisten toimijoiden kanssa.

Terveydenhuollon työtehtävien kuormittavuudesta huolimatta moni alalla työskentelevä kokee olevansa kutsumusammatissaan ja saa suurta tyydytystä tekemästään työstä. Muutokset voivat parhaimmillaan aktivoida yksittäisen työntekijän ammatillista ja persoonallista kasvua ja yhteistyön voimaa. Muutos voi tulla tilaamatta tai uudistumista voidaan lähteä itse aktiivisesti etsimään esim. työkierron kautta. Nykyisyys ja tulevaisuus rakentuvat aina osin menneelle. Mennyttä kriittisesti tutkimalla voidaan välttää samojen virheiden toistamista. Perusasiat ihmisessä ja yhteisöelämässä ovat kuitenkin aika muuttumattomia. Terveydenhuollon työtehtävien vaativuus ja alalla työskentelevien ihmisten ja potilaiden yksilöllisyys ovat parhaimmillaan työmotivaatiota lisäävää ”työn suolaa”, mutta voivat muodostua myös kuormitustekijöiksi. Voimme tarvita aika ajoin pysähtymistä, ja, henkistä suihkua.

Oma arvotyömme

Sosiaali- ja terveydenhoito ei toimi tyhjiössä, ja yhteiskunnallinen muutos saattaa alalla toimivan henkilöstön monenlaisiin arvo-, yksilö- ja yhteisöeettisiin pohdintoihin. Toiminnan tulisi olla entistä tuloksekkaampaa, tehokkaampaa ja taloudellisempaa. Arkityössä on kohdattavana ihmisen elämänkulun herkimpiä vaiheita ja ilmiöitä: syntymä ja kuolema, terveys ja sairaus, hyvyys ja pahuus. Vahvat tunteet, kuten pelko, usko, toivo ja rakkaus, ja moninaiset kysymykset ovat usein läsnä. Monesti on mahdollista auttaa, mutta aina ei löydy oikeaa keinoa tai vastausta, mikä tekee riittämättömäksi ja nöyräksi. Eettisesti haastavaa tilannetta joudutaan tarkastelemaan usein asianomaisen potilaan, hänen taustayhteisöjensä ja yhteiskunnan/lainsäädännön näkökulmasta. Käytännön työelämässä on valitettavasti kiperiä tilanteita, joihin ei ole löydettävissä ”käsikirjamallia” siitä, miten toimia eettisesti oikein. Lukuisille ammattiryhmille onkin jo laadittu työtä ohjaamaan omat eettiset koodistonsa, joissa on myös paljon samaa. Potilaan turvaksi on myös lainsäädäntöä, kuten Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä on kirjattu strategiaan toimintaamme ohjaavat keskeiset arvot: ihmisarvo, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Tasa-arvosuunnitelmamme on tehty ja päivitetty lain velvoitteiden mukaisesti. Kirjailija Simo Hämäläinen kuvaa osuvasti aikamme ilmiöitä, toimintamme tavoitteita ja haasteita PKSSK:n toimintastrategiastamme tehdyssä ”kansanpainoksessa” otsikoiden ”Tyytyväiset sairaat ja terveet parantajat” . Hän toteaa mm. tekniikan kehittymiseen liittyen, että sairasautoja ja ihmisiä sukkelammin ja huokeammin liikkuu jo itse tieto esimerkiksi etälääketieteen muodossa. ”Ennen netissä oli vain viruksia, nyt siellä on kaikki tauditkin!”, hän heittää. Tähän ei voi olla toteamatta, että yhteisissä tietojärjestelmissä on vielä yhteistä työsarkaa, että potilaiden hoitotiedot ovat käytettävissä joustavasti, luotettavasti ja vaadittavalla tavalla rakenteisesti kirjattuna eri puolilla maata - ja maailmaa, ja vielä potilaiden itsensä katsottavina ja hallinnoitavina. Opettelemme Kanta-arkistoa parhaillaan.

Eettiset dilemmat

Viime vuosina on myös alettu puhua ihmissuhdetyöntekijöiden eettisestä kuormittumisesta, eettisistä dilemmoista ja omatuntostressistä. Käsitteellä eettinen kuormittuneisuus viitataan (Enlund, ym., 2011; Huhtala ym., 2011; Molander, 2014) psykologiseen stressireaktioon, jonka syytekijä on eettinen dilemma: työntekijä ei ehkä tiedä mikä on oikein tai ei voi tehdä siten kuin sääntöjen, normien ja arvojemme mukaisesti haluaisi. Käsite eettinen organisaatiokulttuuri puolestaan tarkoittaa (Huhtala ym. 2011; Kangas, ym., 2011) jaettuja arvoja ja yhteisiä pelisääntöjä siitä, millainen toiminta ja työtavat nähdään suotavina toimintaa johtavien, työntekijöiden ja työyhteisöjen toiminnassa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella on tutkittu eettisen organisaatiokulttuurin ja työhyvinvoinnin suhdetta PsT Taru Feldin johtamana useassa hankkeessa ja tutkimusryhmässä. Lyhyesti tutkimushavaintoja tiivistäen eettisesti toimivassa organisaatiossa voidaan hyvin. Eettisyyden vaatimus kohdistuu potilastyön ohella myös henkilöstön keskinäiseen toimintaan niin, että kohtelisimme toisiamme asiallisesti ja oikeudenmukaisesti.

Työelämän stressitekijät on nykypäivänä yhdistetty myös roolien epäselvyyteen, työtehtävien vaatimuksiin, työhön liittyviin ihmissuhteisiin, fyysisiin työoloihin ja organisaatiomuutoksiin liittyvään työn epävarmuuteen. Työhyvinvointitutkimukset puolestaan pyrkivät löytämään hyvää työelämää ja yksilöllistä työterveyttä edistäviä piirteitä (Kinnunen & Feldt, 2005).

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön valtakunnallisesta ohjauksesta ja henkilöstövoimavarojen kehittämisestä. Ohjauskeinoja ovat mm. lainsäädäntö, suositukset sekä valtionavustukset kuntien kehittämishankkeisiin. Hyviä toimintamalleja puolestaan tutkii, kehittää ja kokeilee yksi keskeinen toimija, THL. Valtakunnallinen Sosiaali- ja terveysalan Eettinen neuvottelukunta (ETENE, perustettu vuonna 1998) pitää puolestaan yllä tärkeää valtakunnallista keskustelua eettisesti herkistä kysymyksistä, kuten palvelujen käyttäjien asemaa, osallisuutta, vastuuta, näkyvyyttä ja roolia koskevista asioista sekä teknologian, teknisten apuvälineiden ja tietotekniikan lisääntyvästä käytöstä palveluissa ja hoivassa. Yhtäläisen hoidon ja palveluiden tarpeessa olevia potilaita tulee kohdella tasavertaisesti ja samojen periaatteiden mukaan. Elämää tulee suojella ja kunnioittaa. Oikeus asianmukaiseen hoitoon ei saisi riippua potilaan iästä, sukupuolesta, sairaudesta, sosiaalisesta asemasta, äidinkielestä, etnisestä taustasta, kulttuurista tai vakaumuksesta. ”Maan hiljaisiin”, lapsiin, vanhuksiin ja syrjäytyneisiin tulee kiinnittää erityishuomiota. Potilaalla on oikeus saada rehellistä tietoa, tulla kuulluksi, kokea olonsa turvalliseksi ja olla osallisena häntä itseään koskevassa päätöksenteossa. Itsemääräämisoikeus rakentuu vastavuoroisuudelle. Omaiset ja läheiset tulisi nähdä yhteistyötahona ja voimavarana.

Etenen puheenjohtaja VTT Markku Lehto (2011) on arvioinut, että sosiaali- ja terveydenhuolto joutuu tulevaisuudessa entistä komplisoidumpien tapausten äärelle etsiessään vastausta kysymykseen, mikä on oikein. Hän toteaa: ”Eettiset ongelmat eivät poistu. Teknologinen kehitys avaa uusia mahdollisuuksia, joihin liittyy myönteisiä, mutta myös arveluttavia piirteitä”, hän toteaa. Ikääntyvän yhteiskunnan eettisten karikkojen on arvioitu nousevan pitkälti kehitystrendien ristiriidoista, resurssiongelmista, tehdyistä linja- ja muista valinnoista ja niiden seurauksista.

Eettisiä ongelmia ei voi havaita ilman eettistä herkkyyttä ja oman toiminnan reflektointia. Voikin arvioida, että nämä dilemmaattiset eettiset valinta- ja työtilanteet tulevat jatkossa aiempaa enemmän myös työnohjaustyön sisällöiksi. Yksilötason ohella myös organisaatioiden toiminta- ja johtamiskulttuurien eettisyys on noussut aiempaa keskeisemmin tarkastelun kohteeksi muutosmurroksessa. Avoin eettinen foorumi voi tarjota yhden kanavan näiden yhteisten kysymysten jakamiseen ja työstämiseen. Olemme isojen toiminnallisten ja rakenteellisten muutosten edessä. Potilaat haluavat jatkossakin hyvää tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta, ja tehtävämme on yhdessä vastata tähän.