Kuoleman ja eliniän pidentämisen filosofiaa / Rosa Rantanen / 30.9.2013

Tietoja

Luotu: 02.10.2013 08:49

Viimeksi päivitetty: 08.10.2013 14:07

Rosa Rantanen, filosofian tutkija (Turun yliopisto) alustajana foorumilla

Ihmisten elinajanodote on pidentynyt sadan viime vuoden aikana kymmenillä vuosilla ja monet haaveilevat yhä pidemmästä, jopa ikuisesta, elämästä. Pitkän elämän tavoitteluun liittyy kuitenkin monimutkaisia filosofisia kysymyksiä aina kuoleman merkityksestä käytännön yhteiskunnallisiin ongelmiin. Millaisia näkökulmia filosofia tarjoaa kuolemaan ja eliniän pidentämiseen? Millainen on näiden näkemysten suhde terveydenhuollon ammattilaisten arkeen?

Alustuksessa käytetty pp-esitys löytyy tämän linkin alta (pdf-tiedostona)

Videotaltiointi tilaisuudesta: http://video.pohjoiskarjala.net

Uudet ja kehitteillä olevat teknologiat saattavat mahdollistaa ihmisen eliniän pidentämisen kymmenillä, sadoilla tai jopa tuhansilla vuosilla. Tällaiseen mahdollisuuteen liittyy lukuisia filosofisia teemoja kuoleman pahuudesta yhteiskuntafilosofisiin ja käytännön eettisiin kysymyksiin. Monet näistä eettisistä kysymyksistä saattavat nousta esiin myös lääketieteen ammattilaisten arjessa. Lääketieteen tavoitteena on pitkään ollut elinajanodotteen pidentäminen. Tämä tavoite onkin toteutunut hyvin, sillä puolen vuosisadan aikana ihmisen keskimääräinen elinajanodote on noussut useilla vuosikymmenillä. Onko kuitenkin toivottavaa, että eläisimme vieläkin pidempään? Haluaisimmeko nostaa keskimääräisen elinajanodotteen esimerkiksi 1000 vuoteen?

Jotta pystymme vastaamaan yllämainittuihin kysymyksiin, on pohdittava muun muassa sitä, onko pitkä elämä itsessään todellakin tavoiteltava asia. Usein kuolema koetaan pelottavana ja jopa pahana asiana. Monen intuitiivinen kanta lienee, että pidempi elämä on lyhyttä parempi. Toisaalta harva ihminen taitaisi todella haluta elää ikuisestikaan. Meistä ei luultavasti koskaan tule kirjaimellisesti kuolemattomia, mutta pitkään elämään liittyy useita eettisiä kysymyksiä, kuten se, onko ”luonnollista” elää huomattavan pitkään tai se, onko reilua pyrkiä elämään mahdollisimman pitkään kun maapallon kantokyky on jo nykyisellään ylittynyt ja kärsimme liikakansoituksesta. Toisinaan onkin väitetty, että meidän pitäisi esimerkiksi säädellä syntyvyyttä, jos haluamme itse elää todella pitkään. Lisäksi on pohdittava esimerkiksi sitä, miten varmistaisimme kaikille tasavertaiset mahdollisuudet käyttää elinikää huomattavasti pidentäviä teknologioita.

Lääkärille kuoleman kohtaaminen on usein osa työtä. Usein muiden kuolemaa on vaikea hyväksyä koetun menetyksen takia. Erityisen vaikea on hyväksyä ”ennenaikaista” kuolemaa, kuten lapsen kuolemaan johtavaa sairautta tai nuoren ihmisen kuolemaa onnettomuudessa. Vaikka tiedämme, että kaikki kuolevat, omaa kuolevaisuutta on vaikea sisäistää, sillä emme pysty kuvittelemaan millaista on olla olematta olemassa. Kuitenkin, antiikin filosofi Epikuroksen ajattelua seuraten, voidaan sanoa että ei ole mitään ”kuolleena olemisen” kokemusta, sillä kuoleman myötä lakkaamme kokonaan olemasta. Filosofia ei anna yksiselitteistä vastausta siihen, mitä kuolema on tai miten omaan tai muiden kuolemaan pitäisi suhtautua. Se tarjoaa kuitenkin työvälineitä kuolemaa koskevien kysymysten tunnistamiseen ja omien ratkaisujen löytämiseen.

Rosa Rantanen, Turun yliopisto