Kollegiaalisuus: haasteet ja mahdollisuudet / Heikki Pälve / 17.9.2012
- Tietoja
- Luotu: 19.09.2012 11:05
- Viimeksi päivitetty: 12.08.2013 12:06
Heikki Pälve, SLL:n toiminnanjohtaja vieraana foorumilla syksyn 2012 ensimmäisessä tilaisuudessa.
Kollegiaalisuus on murroksessa monestakin syystä. Lääkärimäärän kasvaessa lääkäreitä ei yhdistä enää samalla tavalla henkilökohtainen tuttavuus ja kilpailun lisääntyessä kollegiaalisuus joutuu koetteelle. Aiemmin yhteisöllisyys oli arvo sinällään, mutta nykyään yksilöllisyys on arvona yhä vahvempi. Ammattikunnan sisäisen kollegiaalisuuden lisäksi terveydenhuollon moniammatillisuuden kasvun myötä tulee tarkasteluun myös työpisteen eri ammattikuntien välinen kollegiaalisuus.
Heikki Pälve ja PKSSK:n johtajaylilääkäri Antti Turunen foorumia edeltävässä kahvitilaisuudessa.
------------------------------------------------------------------------------------
Kollegiaalisuus: haasteet ja mahdollisuudet
Heikki Pälve
Toiminnanjohtaja,
Suomen Lääkärilitto
LKT, anest. El.
Kollegiaalisuus voidaan määritellä korkean ammattikoulutuksen saaneiden ammattihenkilöiden yhteisöllisyydeksi. Tämä yhteisöllisyys tukee ammattihenkilöitä heidän ammatillisten tavoitteiden saavuttamisessa. Kollegiaalisuus voidaan nähdä myös eri ammattihenkilöiden yhteisöllisyydeksi heidän pyrkiessä samaan päämäärään. Kummatkin määritelmät soveltuvat hyvin terveydenhuollon ammattihenkilöihin ja pyrkimiseen potilaan parhaaseen eikä ne sulje toisiaan pois.
Kollegiaalissuden haasteet liittyvät jo siihen, että lääkärimäärän kasvaessa ja toimenkuvien eriytyessä spesialisoitumisen myötä yhteisöllisyys heikkenee. Toisen lääkärin työ saattaa poiketa omasta niin paljon, ettei yhteinen ammatillinen koulutus enää tunnu kovin yhdistävältä tekijältä.
Tänä päivänä haasteen muodostaa myös lisääntynyt kilpailu ja erilaistuneet palkkauksen muodot. Oman kilpailuaseman parantaminen kollegiaalisessa yhteisössä tulee perustua oman ammatillisen osaamisen parantamiseen eikä toisen ammatillisen osaamisen vähättelyyn tai lääkärin työn kannalta toisarvoisten asioiden esiintuomiseen palveluita markkinoitaessa.
Vielä kymmen vuotta sitten terveyspalveluiden julkisessa tuotannossa vallitsi täydellinen kunnallinen monopoli. Uudet toimijat – vuokralääkäriyritykset ja konsolidoituneet yksityiset palvelutuottajat - ovat olleet kipakan keskustelun kohteena. Kollegiaalisuusohjeiden 2§:n mukaan ’Lääkäri ei saa loukata muita ammattikuntansa ryhmiä ja niiden oikeuksia’. Onkin tärkeä aina muistaa, että yksittäinen lääkäri voi toimia kollegiaalisesti tai ammatillisesti oikein tai väärin palkanmaksajasta täysin riippumatta. Kokonaisen ryhmän arvosteleminen ei ole kollegiaalista käytöstä. Lääkäri voi palvella potilasta hyvin monin tavoin. Tärkeää on ammatillinen osaaminen, joka meillä kaikilla karttuu kokemuksen myötä.
Suomalainen lääkärikunta on tottunut hakeutumaan töihin ulkomaille, mutta on suhteellisen uusi kehitys, että ulkomailta tulee tänne lääkäreitä. On ymmärrettävää, että heillä on samoja sopeutumisen ongelmia kuin on ollut meillä ulkomaille mentyämme. Kollegiaalinen yhteisö tukee kaikkia jäseniään näiden ongelmissa.
Kollegiaalinen yhteisö muistaa myös koulutukseensa liittyvän tehtävänsä toimia aina potilaan parhaaksi. Liiton kollegiaalisuusohjeiden 4§:n mukaan ” Jos lääkäri sairauden, päihteiden käytön tai muun syyn vuoksi tulee kykenemättömäksi hoitamaan potilaitaan ja mahdollisesti heille vaaralliseksi, on jokaisen kollegan velvollisuutena puuttua asiaan keskustelemalla asianomaisen kanssa ja tarjoamalla apua hoidon järjestämiseen.” On melkoinen haaste osata toimia tässä tahdikkaasti, mutta se on yhteinen velvoite. Kollegiaalisuus jo määritelmällisesti tukee henkilön pääsemistä ammatilliseen päämääräänsä. Potilaan hyvä hoito on terveydenhuollossa tavoite ja jos yksittäinen terveydenhuollon ammattihenkilö ei siihen jostain syystä selvästikään kykene, on epäkollegiaalista jättää hänet yksin tai jopa peittelemään hänen mahdollisia virheitään. Myös potilaiden tulee kokea kollegiaalisuus positiivisena asiana.
Kollegiaalisuudella on aina ollut myös aikaan liittyviä haasteita. Tässä ajassa yksilöllisyys on korostunutta ja yhteisöllisyys on hieman taka-alalla. Kuitenkin kollegiaalisuus aina ollut suuri voimavara professiolle, joten se elää edelleen vahvana lääkäreiden keskinäisessä käyttäytymisessä eri aikojen haasteista huolimatta.
Kollegiaalisuus, professio ja lääkärin kliininen autonomia liittyvätkin kiinteästi yhteen, eikä niitä yleensä voida täysin erottaa toisistaan. Näistä sekä professio että kliininen autonomia vaikuttavat myös suuresti lääkärien työhyvinvointiin. Molempia vastaan on viime aikoina kohdistettu hyökkäyksiä yhteiskunnan taholta.
Lääkäriliiton tehtävänä on pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnassa niin, että lääkäriprofessio ja lääkärien autonomia omassa työssään sekä niiden arvo lääkärien lisäksi myös potilaille ja koko yhteiskunnalle tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin. Kollegiaalisuuden vaaliminen kuuluu lääkärikunnalle itselleen, eivätkä siihen voi vaikuttaa muut tahot kuin lääkärit itse toisin kuin profession itsenäisyyteen ja kliinisen autonomian sisältöön.
Kollegiaalisuus on merkittävällä tavalla ammattikunnan työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Se muodostaa tietynlaisen turvaverkon lääkärin työssään kohtaamia haasteita vastaan. Toimimalla kollegiaalisuuden sääntöjen mukaan yksittäinen lääkäri voi varmistua siitä, että hänen toimintansa on eettisellä pohjalla ja hän saa toiminnalleen koko yhteisön tuen.
Huom! Tutustu myös:
