Yhteiskunnallisten valintojen varjot / 6.9.2021 / Kosola, Pajula, Junttila

ohjelmaBillBoard 21 5

(Sirpa Rautio oli estynyt osallistumaan)

SILJA KOSOLA: VAROVAISUUSPERIAATTEEN RISKIT – LASTEN JA NUORTEN ASEMA PANDEMIASSA

Alustuksen esitysrunko

Varovaisuusperiaatteelle ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Unescon määritelmän mukaan tilanteessa, jossa ihmisen toiminta voi johtaa kohtuuttomiin seurauksiin, jotka ovat tieteellisesti mahdollisia, mutta epävarmoja, olisi oikeutettua ryhtyä toimenpiteisiin seurauksien välttämiseksi. Varovaisuusperiaatteen historiassa korostuvat tapaukset, joissa oppi ihmisen toiminnan terveyshaitoista saatiin jälkikäteen (esim. DDT:n laajamittainen käyttö hyönteisten torjunnassa).

Varovaisuusperiaatteen väärinkäyttö puolestaan tarkoittaa professori Jouko Tuomiston mukaan tilannetta, jossa epävarmat riskit yliarvioidaan varmojen riskien kustannuksella. Ihmisiltä unohtuu, että kaiken haitan puuttumisen osoittaminen on mahdotonta.

Lasten maailmassa on jo pidemmän aikaa vaikuttanut kaksi hiljaista pandemiaa, jotka ovat jääneet muiden akuutimpien kriisien ja etenkin koronapandemian varjoon. Lihavien lasten määrä on 8-kertaistunut 40 vuodessa, ja lihavia lapsia on jo enemmän kuin nälkää näkeviä. Mielenterveysongelmat ovat Suomessa alle 30-vuotiaiden yleisin työkyvyttömyyden syy, ja vaikka itsemurhakuolleisuus on vähentynyt, nuorten miesten itsemurhat ovat Suomessa yleisempiä kuin muissa kehittyneissä maissa.

Pandemian kustannuksia arvioitaessa tulisi muistaa, että todellisissa kustannuksissa on huomioitava ne toiset hoidot ja palvelut, jotka jäivät toteutumatta (esimerkiksi lasten liikunnan vähentyminen, oppivelka, yhteisöllisyyden heikkeneminen, toteutumattomat neuvolan ja kouluterveydenhuollon palvelut). Varovaisuusperiaatteen väärinkäyttö johtaa lasten laatupainotettujen elinvuosien menettämiseen.

 

ELINA PAJULA: MITÄ MEILLE TAPAHTUI? – NÄKÖKULMA SOSIAALISEEN OIKEUDENMUKAISUUTEEN

Alustuksen esitysrunko

Pandemia-aika on lisännyt monien ihmisten huono-osaisuutta. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys kohtaa toiminnoissaan pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajataustaisia ja eri-ikäisiä ihmisryhmiä mm. ikääntyneitä. Monilla heistä yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen on lisääntynyt.

Moni työtön on pudonnut kuoppaan, josta on vaikeaa nousta. Digitalisaation haaste vaikeuttaa monien ihmisryhmien pääsyä palvelujen piiriin ja tämä korostuu pandemian eristyksessä: jos ei ole varaa laitteisiin ja niiden käytön osaamista, voi välttämättömienkin palveluiden saavuttaminen olla vaikeaa.

Maahanmuuttajataustaisilla kohtaamisten vähentyminen ja jopa loppuminen on vaikeuttanut kotoutumista ja hidastanut suomen kielen oppimista.

Järjestökentän tärkeä tehtävä on saattaa ihmisiä yhteen, kohtaamaan toisiaan.Moni pieni yhdistys on kuitenkin joutunut vaikeuksiin tulorahoituksen ehtyessä ja osallistumisten muututtua mahdottomaksi. On tärkeää tukea ja elvyttää järjestökenttää, jotta voidaan varmistaa ihmisten tarvitsema, välttämätön tuki arjessa.

Paluussa uuteen normaaliin ja etätyötä pohdittaessa on tärkeää muistaa, että etätyö ei ole pelkästään työn ja perheen yhteensovittamista, logistiikkaa ja vuokrien vähenemistä. Nuoret, opiskelijat, työkokeilijat ja osatyökykyiset tarvitsevat työyhteisön oppiakseen työelämätaitoja ja voimaantuakseen osana yhteiskuntaa.

 

NIINA JUNTTILA: KUTISTUNUT ELÄMÄ – PANDEMIA JA YKSINÄISYYS

Alustuksen esitysrunko

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä