Hullut mielenterveysmarkkinat / Markku Salo / 7.9.2020

ohjelmaBillBoard 20 5 iso

Julkinen kirje:

Arvoisa Perhe- ja peruspalveluministeri,

Sote-palvelujen markkinaehtoistuminen on lyönyt itsensä läpi, myös Suomessa. Elämänmuotomme ongelmat ja yhteiskuntamme sairastumiskierre tulkitaan lähes yksinomaan yksilöiden ongelmiksi. Vähintään 850 000 suomalaista syö säännöllisesti mielialalääkkeitä. Kriisin ytimessä on kuitenkin valtion, markkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan rajojen hämärtyminen ja markkinoiden tunkeutuminen sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluihin, mihin ne eivät sovellu. Vuosikymmenet yhteiskuntatutkijana ovat opettaneet, että terveessä yhteiskunnassa valtion, markkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä on tunnustettu tasapaino. Uusliberalistit ovat pitkään uskotelleet poliittiselle johdollemme, että valtion ja kansalaisyhteiskunnankin toimintojen tulisi perustua liiketoiminnalle. Valtiollisen sosiaalipolitiikan tehtävänä on kansalaisten tasavertaisuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen. Yhteistoiminnan, solidaarisuuden ja luovuuden lähteet kuivuvat, kun järjestöt kilpailevat monikansallisten suuryritysten kanssa palvelumarkkinoilla ja täydentävät julkisia palveluja ”alihankkijan asemassa”.

Markkinat ovat saaneet epäterveen ja poikkeuksellisen hegemonisen aseman Suomessa. Yritysten vaurastumisella ja palvelun käyttäjien taloudellisella asemalla on käänteinen yhteys: yritysten vaurastuminen on kurjistanut syrjäytetyn väestönosan taloudellista ja yhteiskunnallista asemaa. Miksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei suuryrityksillä ole minkäänlaista intressiä asiakkaiden kuntoutumiseen. Esimerkiksi, mitä kauemmin päihde- ja mielenterveyskuntoutujat viruvat asumispalveluissa, sitä tuottavampaa se on suuryrityksille. Päihde- ja mielenterveyskuntoutus ovatkin ajautuneet paitsioon niin palvelutuotannon markkinaehtoisen monopolisoitumisen kuin päihde- ja mielenterveystyön yhä lisääntyvän medikalisaation seurauksina.

Laadukkaampaa ja kestävämpää jälkeä saataisiin aikaan, mikäli palvelutuotannossa hyödynnettäisiin yhteistoiminnan eikä kilpailun periaatetta. Markkinoiden alaa on päättäväisesti rajattava pois sieltä, minne markkinaperiaate ei sovellu. Kansantaloudellisesti on mieletöntä tukea sote-sektorin monikansallista yritystoimintaa. Palvelutuottajat olisikin asetettava kilpailemaan eri sarjoihin, luotava aidosti demokraattiset palvelumarkkinat ja kiristettävä lupamenettelyjä.

Monopolien muodostuminen tulee estää kiintiöimällä erilaisten palvelutuottajien asemaa ja muilla tehokkailla keinoilla. Tutkimukset osoittivat, että osa keskisuurista yrityksistä ja kolmannen sektorin palvelutuottajista saivat aikaan kohtuullisen hyviä kuntoutumista tukevia tuloksia. Tuloksellisuutta voidaan lisätä luomalla taloudellisia ja poliittisia edellytyksiä sosiaalisen yritystoimintaan ja muuhun yhteistoiminnallisen kapasiteetin vahvistamiseen.

Palvelujen tuloksellisuutta ja laatua tukevat parhaiten pienten ja keskisuurten toimijoiden palvelutuotanto sekä yhteistoiminnalle perustuva julkinen ohjaus ja tilaaminen. Palvelutuotanto ja ohjaus voisivat kiinnittyä vankemmin maakunnallisiin hallintoalueisiin, mikä voisi elvyttää myös palvelujen arvotietoisuutta.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan ytimessä ei ole käypä markkinahinta, ei koulutetun henkilöstön riittävyys, vaan palvelujen hyvinvointipoliittinen merkitys ja suunta. Tässä piilee vallitsevan kriisin ratkaisun vaikein kohta. Hyvinvointipalvelujen tavoitteet eivät ole hyvinvointipalveluissa, vaan palveluja käyttävien kansalaisten yhteiskunnallisen aseman parantumisessa ja oikeudenmukaisuuden toteutumisessa.

Sote-uudistuksen suunnittelu käynnistyi aikanaan markkinaehtoisuuden vastaisesti. Nyt julkishallinnollisen ohjauksen suunnanmuutos edellyttää palvelujen tilaajien, tuottajien sekä niiden käyttäjien ja perushenkilöstöjen mahdollisuuksia rakentaa palveluja yhteistoiminnan, vastavuoroisen kunnioituksen ja läpinäkyvyyden ilmapiirissä. Palvelusetelit eivät tuo todellista valinnan vapautta. Ne tuottavat kuluttajia – eivät omaa elämäänsä kohentavien palvelujen suunnitteluun, arviointiin ja tuotantoon kykeneviä kansalaisia. Palvelun käyttäjien tasavertaisen osallistumisen lisääminen on ehkä tärkein palvelujen laadun ja kehittämisen ehto. Sitäkin voidaan merkittävästi edistää yhteistoiminnan avulla.

Markku Salo. Hullut mielenterveysmarkkinat (Vastapaino 2019)

Kehittämissuositukset

1. Ohjaajan työn arvostus on palautettava. Palvelun tuottajien on palkattava ravitsemus­ ja puhtaanapitopalvelujen sekä kiinteistöhuollon tukihenkilöstöä. Tilaajien vastuulla on tukihenkilöstön palkkaamisen kirjaaminen sopimusasiakirjoihin ja niiden asianmukainen valvonta. Näin asumispalvelujen sosiaali– ja terveydenhuollon henkilöstö voidaan vapauttaa perustehtäviinsä.

2. ”Ohjaaja”­nimikkeestä tulee luopua ja ottaa käyttöön asianmukaiset ammattinimikkeet. Tämä edistää asumispalveluhenkilöstön tasavertaista asemaa muuhun sosiaali– ja terveydenhuollon henkilöstöön nähden.

3. Työorganisaatioita on demokratisoitava ja päätöksentekoa lisättävä ”lattiatasolle”. Eri toimijoiden merkitystodellisuudet voivat lähentyä toisiaan jatkuvan dialogin avulla.

4. Mielenterveyspalvelujen lähtökohtana ei voi olla voiton tavoittelu eikä kustannusten säästö. Ne ovat laadukkaan ja tuloksellisen toiminnan seurauksia. Tuloksellisuus edellyttää, että mielenterveys­ ja päihdepalveluihin omaksutaan oman elämän haltuunoton viitekehys.

5. Tilaamisen käytäntöjä tulee kehittää yhteistoiminnallisesti. Tilaamisen tulee tukea palvelutuotannon monipuolisuutta ja ­arvoisuutta. Siksi palvelun tuottajien, joilla on toisistaan selvästi poikkeavat taloudelliset voimavarat ja erilainen hyvinvointipoliittinen suuntautuminen, ei tule kilpailla ”samassa sarjassa”. Palvelutuottajat voidaan jakaa viiteen eri sarjaan:

a) suuryritykset (liikevaihto yli 10 000 000 €);

b) keskisuuret yritykset (liikevaihto yli 2 000 000 €);

c) pienyritykset (liikevaihto enintään 2 000 000 €);

d) voittoa tavoittelemattomat yritykset, säätiöt ja yhdistykset (liikevaihto enintään 5 000 000 €);

e) julkinen palvelutuotanto.

Monipuolisessa ja ­arvoisessa palvelutuotannossa ei yhdenkään ryhmän markkinaosuus saa ylittää yhdelläkään sote­alueella 33 prosenttia. Mikäli monopolisoitumisvaara uhkaa

esimerkiksi suuryritysten markkinaosuuden kasvaessa, palvelutuotantoa tulee mahdollisimman pikaisesti palauttaa muille toimijoille ja viime kädessä vahvistaa julkista palvelutuotantoa. Muutos edellyttää valtiojohtoista poliittista suunnanmuutosta, missä kansalaisten hyvinvoinnin tuottamista vahvistavalle puna­vihreälle poliittiselle liittoutumalle on yhteiskunnallinen tilaus.

6. Asumisyksiköiden profilointia on kehitettävä. Ikäihmisten ja nuorten sijoittaminen samoihin asumisyksiköihin on järjetöntä ja se tulee säädöksin estää.

7. Vertaistukitoimintaa on järjestettävä yhteistyössä palvelujen käyttäjien yhdistysten ja muiden ryhmien kanssa. Kilpailutusasiakirjoissa on tätä yleispätevästi vaadittava.

8. Pääpaino on siirrettävä kotiin vietäviin tukipalveluihin. Mielenterveys­ ja päihdekuntoutujien asumispalvelujen kokonaismäärä on vähennettävissä nykyisestä puoleen lyhyellä ja neljännekseen keskipitkällä ajanjaksolla. Muutosta ei ole järkevää toteuttaa hallinnollisena asuttamispolitiikana. Mielenterveystyön muodonmuutoksessa tarvitaan käytännössä tiivistä yhteistyötä palvelun tuottajien ja käyttäjien kanssa. Tukipalveluihin tarvitaan kokemusasiantuntemusta hyödyntävää osaamista.

Markku Salo, YTT,
vapaa tutkija ja kirjailija.
Teos: Hullut mielenterveysmarkkinat. Vastapaino 2019.
Tilattavissa kustantajalta tai suoraan: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä