Kosketuksen merkitys ja voima/ 19.3.2018 / Taina Kinnunen

ohjelma 18 3 iso

 

Alustuksen pp-esitys pdf-tiedostona

KOSKETUKSEN MERKITYS JA VOIMA HOITOTYÖSSÄ

Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen (taina.kinnunen(at)uef.fi)

Kosketus ei ole vain välttämätön osa hoitotoimenpiteitä vaan se vaikuttaa potilaan kokemuksiin hoidon ja palvelun laadusta. Hoitajan lyhytaikainenkin mutta harkittu kosketus viestii potilaalle läsnäoloa, välittämistä ja vastavuoroisuutta. Lääketieteelliset tutkimukset myös osoittavat, että terapeuttisella kosketuksella voidaan auttaa monenlaisia potilas- ja asiakasryhmiä.

Kosketusta on järkevää hyödyntää nykyistä systemaattisemmin hoitotyössä. Se kuitenkin vaatii kosketukseen vaikuttavien psykososiaalisten tekijöiden tunnistamista. On tärkeää, että hoitaja ymmärtää kosketustyylinsä muotoutuvan oman henkilöhistoriansa, kulttuuristen normien ja työyhteisön käytäntöjen summana. Mitä tietoisempi hoitaja on näistä, sitä monipuolisemmin hän pystyy kehittämään kosketusta ammatillisena taitona.

Kosketus on aina vastavuoroinen. Se on kommunikatiivinen ele ja tapa muodostaa tunneyhteys potilaan kanssa. Yhteys on rakennettava uudestaan jokaisessa hoitotilanteessa, jossa hoitaja joutuu hyödyntämään intuitiivista tietoaan. Hoitajan on tärkeää olla tietoinen myös siitä, millaisia tunteita ja reaktioita kosketus saa aikaan hänessä itsessään. Tämä vähentää kosketukseen liittyvää emotionaalista kuormittumista työssä.

Koskettaminen ja kosketuksen välttäminen ovat arvoperustaisia käytäntöjä, joiden huomiotta jättäminen voi jopa loukata ihmisarvoa. Kosketusta voidaan perustella hoidon intentioilla ja ammattieettisillä periaatteilla. Kosketuksen tulee aina perustua ammatilliseen rooliin ja hoidollisiin päämääriin. Kosketuksessa konkretisoituu hoitajan ja hänen edustamansa organisaation eettinen asenne hoidettaviin. 

Robotisaatio on nostanut esiin huolen inhimillisyyden katoamisesta hoidossa. Varsinkin vanhustyössä kosketus liittyy ajankohtaiseen keskusteluun hoitajamitoituksista. Lisäksi hoitoympäristöjen monikulttuuristuminen pakottaa pohtimaan kosketusta eleenä, johon sisältyy yksilö- ja kulttuurisidonnaista tulkintaa. Kosketus on monella tapaa ajankohtainen aihe kehitettäessä tulevaisuuden hoitokäytäntöjä.