Tautitehdas – miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita? / 15.1.2018 / Iris Pasternack
- Tietoja
- Luotu: 15.01.2018 19:42
- Viimeksi päivitetty: 26.02.2018 19:50
Alustuksen pp-esitys pdf-tiedostona
Ylidiagnostiikka ja terveydenhuollon etiikka
Iris Pasternack, 15.1.2018
Ylidiagnostiikka tarkoittaa sitä, että ihmiselle annetaan diagnoosi ja sen mukainen hoito turhaan. Turhaan siinä mielessä, että diagnoosista ja hoidosta ei ole potilaalle mitään hyötyä, vaan päinvastoin usein pelkkää haittaa. Ylidiagnostiikkaa esiintyy sairauksia seulottaessa ja kun ponnekkaasti hoidetaan lieviä ja itsestään paranevia sairauksia tai tavalliseen elämään kuuluvia ongelmia. Ylidiagnostiikka on aiheena saanut voimakasta kansainvälistä nostetta viime vuosina. Merkittävät lääketieteen lehdet, kuten BMJ ja JAMA, pitävät aihetta säännöllisesti yllä julkaisemalla aiheesta kertovia artikkeleja.
Varhainen diagnoosi ei aina merkitse onnistuneempaa hoitoa. Merkittävä osa syöpädiagnooseista edustaa kudosmuutoksia, jotka etenevät hyvin hitaasti tai häviävät, ja joilla ei löytämättöminä olisi ollut ihmisen elämän pituuteen tai laatuun mitään vaikusta. Kaikki diagnosoidut tapaukset kuitenkin hoidetaan, sillä emme tiedä mikä löydös kehittyy tappavaksi sairaudeksi. Esimerkiksi eturauhassyövän seulontaan käytetty PSA-testi tunnistaa vaarallisten tautien lisäksi suuren joukon tautimuotoja, joista ei ole kantajalleen haittaa. Jatkotutkimusten ja syövän hoitojen haitoista kärsivät kuitenkin kaikki, myös ne, joiden kohdalla tauti ei koskaan olisi edennyt.
Kansantautien riskitekijöihin puututaan yhä varhemmin. Yhä tiukemmilla verenpaineen, kolesterolin ja luuntiheyden raja-arvoilla yhä suurempi osa kansasta määritellään korkean riskin henkilöiksi, joita tulisi lääkkein hoitaa. Samansuuntainen ilmiö on arkipäiväisten elämän ilmiöiden muuttaminen sairauksiksi. Virtsankarkailu ja hikoilu olivat ennen ikään kuuluvia riesoja, nyt hoidettavissa olevia sairauksia. Teknologinen kehitys mahdollistaa yhä tarkemman diagnostiikan ja asenneilmasto voi suorastaan velvoittaa etsimään piileviä sairauksia, joiden lääketieteellisen hoidon vaikuttavuus on kuitenkin rajallinen. Pahimmillaan testaukset, diagnoosit ja tautien ympärillä käytävät keskustelut saavat terveet ihmiset tuntemaan itsensä sairaiksi ja johtavat turhiin hoitoihin, jotka voivat olla vahingollisempia kuin itse tauti.
Ylidiagnostiikka koskettaa terveydenhuollon etiikan perusperiaatteita: hyvän tekemistä ja vahingon välttämistä, itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoa, sekä oikeudenmukaisuutta. Sairauksien seulonnassa raja hyvän tekemisen ja vahingon välttämisen välillä on joskus ohut. Ihmisten riskinottohalu vaihtelee: moni haluaa ikääntyä ja surra ilman diagnooseja ja hoitoja. Ihmisellä on, niin halutessaan, myös oikeus olla tietämättä perinnöllisestä tautitaakastaan. Ylidiagnostiikka sivuaa myös priorisointikeskustelua eli sitä mitä valintoja meidän tulee oikeudenmukaisuuden nimissä terveydenhuollossa tehdä.
Monessa maassa erikoislääkäriyhdistykset ovat listanneet tehottomia hoitoja, joita tulisi välttää. Myös meillä Käypä hoito-suositusten rinnalla tehdään Vältä viisaasti -suosituksia, joiden tavoitteena on vähentää vaikuttamattomien hoitojen käyttöä terveydenhuollossa. STM:n palveluvalikoimaneuvosto Palko antaa suosituksia siitä, mitkä hoidot kuuluvat julkisesti rahoitettavan terveydenhuollon piiriin.
