Yksilöturvallisuutta etsimässä / 7.9.2015 / Timo Airaksinen

Tietoja

Luotu: 10.09.2015 07:11

Viimeksi päivitetty: 06.10.2015 07:04

Foorumilla vieraana käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen.

Sosiaalisissa tilanteissa yksilö ottaa aina riskin: hän voi päätyä joko uhan vai vaaran aiheuttajaksi tai sen kohteeksi. Riskin luonne voi olla eettinen tai epäeettinen. Myös terveydenhoidossa toimenpiteet ovat usein vaarallisia. Suomessa todetaan vuosittain n. 700-1700 hoitovirhekuolemaa. Minkälaisen riskin potilas ottaa antautuessaan hoidettavaksi ja lääkäri ryhtyessään hoitotoimenpiteeseen? Missä kulkee rationaalisen ja irrationaalisen riskin rajapinta? Päätöksenteon ytimessä on kysymys tiedosta ja luottamuksesta.

Alustuksen pp-esitys (pdf-muodossa)

RISKEISTÄ

-Timo Airaksinen, käytännöllisen filosofian emeritusprofessori

Riskillä tarkoitan tässä vahingon toteutumisen todennäköisyyttä. Ihminen siis ottaa riskin ryhtyessään tilanteeseen, jossa on vahingon tapahtumisen mahdollisuus. Vahingon suuruus on aina arvioitava erikseen. Riskin vakavuus on vahingon todennäköisyyden ja suuruuden yhdistelmä. Riskejä on kaikkialla, eikä niitä voi välttää.

On puhuttava myös riskioton ja riskin hyväksymisen rationaalisuudesta (järkevyydestä). Riski on rationaalinen esimerkiksi, jos riskin ottaminen liittyy suuremman riskin eliminoimiseen tai haluttavan päämäärän saavuttamiseen, kun päämäärän arvo on suurempi kuin riskin haitta. Turvatoimet auttavat riskin hallinnassa, vaikka eivät poista riskiä kokonaan. Turvatoimet pettävät, niihin liittyy omat riskinsä ja ihmiset pelkäävät turvatoimien pettämistä ja katoamista.

Ihmiset liioittelevat ja väheksyvät riskejä, joskus oudoillakin tavoilla. Ihminen ei pelkää liikenteessä mutta pelkää metsässä susia, vaikka liikenne on vaarallista, metsä ei. Yhteiskunta paisuttelee riskejä, kuten alkoholin ja mietojen huumeiden kohdalla, mutta esimerkiksi urheilun riskit jäävät vähemmälle huomiolle.

Riskejä paisuttaa myös moraalikato (moral hazard), joka tarkoittaa, että A takaa B:n riskinoton. B voi silloin ottaa enemmän riskejä. A ottaa B:n riskit kannettavakseen. Paternalismi (holhoaminen) eliminoi toisen ihmisen riskejä toisen omasta mielipiteestä ja kannanotosta riippumatta. Jos holhoaminen kohdistuu täysvaltaiseen ihmiseen, paternalisti loukkaa tämän yksilöoikeuksia. Lapsia ja muita vajaavaltaisia on tietysti holhottava. He eivät pysty itse arvioimaan riskejä ja ottamaan vastuuta toimistaan. (Lisää aiheesta on kirjassani "Yksilöturvallisuutta etsimässä, Spek, 2012).