Syntymästä kuolemaan: Aikuisuus / 1.12.2014 / Merja Korhonen & Pekka Ropponen

Tietoja

Luotu: 01.12.2014 19:51

Viimeksi päivitetty: 01.12.2014 20:21

Monet yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin liittyvät epävakaudet ja riskitekijät uhkaavat seuraavien sukupolvien tulevaisuuden näkymiä ja nostavat esiin uudenlaisia huolenpidon ja vastuullisuuden kysymyksiä. Foorumin aiemmin aloitettu teemasarja jatkui pureutumalla aikuisuuden kehityshaasteisiin psykologian avaamien ikkunoiden kautta. Alustuksesta vastasi Merja Korhonen, psykologian yliopistolehtori ja dosentti. Alustusta seurasi psykiatri Pekka Ropposen kommenttipuheenvuoro.

Katso videotallenne tilaisuudesta osoitteessa: video.pohjoiskarjala.net

Yhteiskuntien muuttuessa ja elämänmuotojen yksilöllistyessä keskustelu ikävaiheiden rajoista, tunnusmerkeistä ja tehtävistä on lisääntynyt. Nuoruuden on arvioitu pidentyneen ja lapsuuden lyhentyneen. Aikuisuuden tunnusmerkitkään eivät ole enää yksiselitteisiä, joten pitkittyneen nuoruuden rinnalla on alettu puhua ”sukeutuvasta aikuisuudesta” ja toisessa päässä ”kolmannen iän” elinvoimaisuudesta. Aikuisuuden on nähty jopa himmenevän näissä elämäkulun moninaisissa muunnelmissa.

Kehityspsykologian klassikko Erik H. Erikson (1902-1994) jäsensi yksilön kehitystä läpi elämän jatkuvana prosessina, jossa yksilön oma aktiivisuus ja vastuu hakea ratkaisua kehitysvaiheiden haasteisiin kasvavat lapsesta aikuiseksi. Jokaiseen vaiheeseen sisältyy myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia ja tunteita.Kehityshaasteiden tehtävänä on synnyttää yksilössä uusia kykyjä, voimia ja hyveitä. Kun yksilö on nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa rakentanut identiteettiään, vakiinnuttanut tärkeitä ihmissuhteitaan ja kiinnittynyt työhön, hänen seuraava haasteensa on Eriksonin mukaan etsiä niitä asioita ja elämänalueita, joilla hän voi toteuttaa tavoitteitaan, ottaa vastuuta ja antaa elämänkokemuksensa muidenkin käyttöön - toisin sanoen luoda uutta ja pitää huolta. Jos aikuisen elämää leimaavat kielteiset kokemukset, keski-iässä uhkana on pysähtyneisyys ja itsen ympärille käpertyminen. Kamppailua käydään näin ollen tuotteliaisuuden ja huolenpidon (generatiivisuus) ja lamaantumisen (stagnaation) välillä.

Generatiivisuudella Erikson tarkoitti aikuisen vastuullista sitoutumista huolenpitoon seuraavasta sukupolvesta. Generatiivisuus voi toteutua perheessä (vanhemmuudessa), nuorempien opettamisessa ja ohjauksessa (mentoroinnissa), yhteisöjä ylläpitävänä vastuullisuutena ja epäitsekkäänä toimintana esim. työelämässä, yhteiskunnallisessa osallistumisessa, vapaaehtoistyössä ja monissa muissa toiminnoissa,joiden tavoitteena on luoda hyvinvointia ja jättää myönteinen, tulevaisuuteen kantava perintö. Huolehtimisessa voidaan myös ylittää omien mahdollisuuksien rajat, jolloin lähipiiri saatetaan laiminlyödälaajempien tai kaukaisempien tehtävien vuoksi. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota muista huolehtimisen ohella huolenpitoon itsestä: generatiivisuus voi elää vain jännitteessä itsestä huolehtimisen kanssa.

Globalisoituneessa maailmassa monet yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin liittyvät epävakaudet ja riskitekijät uhkaavat seuraavien sukupolvien tulevaisuuden näkymiä ja haastavat esiin uudenlaisia huolenpidon ja vastuullisuuden kysymyksiä. Voidaankin kysyä, miten aikakausi ja erilaiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät muovaavat odotuksia aikuisuuden sisällöistä ja generatiivisuuden tavoista.

Alustuksen pp-runko pdf-tiedostona