Väärinkäytösten varjot auttamisammateissa / Jaana Hallamaa / 20.1.2014

Tietoja

Luotu: 22.01.2014 14:09

Viimeksi päivitetty: 23.01.2014 11:42

Väärinkäytösten varjot auttamisammateissa

Jaana Hallamaa, sosiaalietiikan professori

Auttamisammattien tavoite on parantaa, hoitaa, hoivata ja voimaannuttaa. Yleensä onnistutaankin hyvin. Epäonnistumiset on usein pantu yksittäisten huonojen työntekijöiden syyksi, mutta onko itse työssä jotain sellaista, joka altistaa väärinkäytöksille? Kuinka siihen voi päästä käsiksi, miten ilmiötä voisi ymmärtää, käsitteellistää ja korjata? Mitä on työssä onnistuminen? Mikä erottaa epäonnistumisen ja väärinkäytöksen?

Auttamisammattien väärinkäytöksistä puhuttaessa tulevat ensimmäiseksi mieleen petokset – ammattia harjoitetaan ja nimikettä käytetään ilman koulutusta ja oikeuksia – ja auttajan omat psykologiset vääristymät: auttaja alkaa käyttää autettavaa hyväksi omien tarpeidensa tyydyttämiseen tai omien puutteidensa kompensoimiseen.

Auttamisammattien vinoumia voi tarkastella myös toisenlaisesta näkökulmasta. Väärinkäytösten varjot ovat silloin lähinnä vinoumia: auttaminen ei onnistu tai tulos on epätyydyttävä auttajan ja/tai autettavan kannalta. Auttamista voi tarkastella myös toimintana ja suhteena ja pohtia sitä kautta, millä edellytyksillä auttaminen voi onnistua.

Auttamisen tavoite on suojella tai edistää autettavan hyvää. Auttaminen voi olla hyvin monenlaista toimintaa, mutta kaikki auttaminen voidaan sijoittaa jollekin neljästä auttamisen tasosta. 1) Auttaminen voi olla estämistä: autettavan hyvä on vaarassa tuhoutua tai vahingoittua ja auttaja estää vahingon tapahtumisen. Terveydenhuollossa tämä auttamisen taso toteutuu esimerkiksi, kun potilaan ruumiintoimintoja estetään romahtamasta (muuten potilas kuolee tai hänen elimistönsä vahingoittuu). 2) auttaminen voi olla ylläpitämistä: autettavan hyvä heikkenee tai vähenee, jos hän ei saa apua. Sairaalassa potilaan elintoimintoja pidetään yllä esimerkiksi nesteytyksellä, koska ilman sitä potilaan tila heikkenee. 3) Auttaminen voi olla autettavan hyvän tukemista ulkoisin välinein. Autettavan hyvinvointi kohenee tai hänen toimintakykynsä kasvaa avun ansiosta: kuulolaite lisää ihmisen toimintakykyä. 4) Auttaja voi voimaannuttaa autettavaa lisäämällä tämän käytössä olevia sisäisiä voimavaroja. Voimaannuttaminen voi olla esimerkiksi jonkin asian opettamista autettavalle tai hänen rohkaisemistaan; apu tekee mahdolliseksi sen, että autettava kykenee johonkin, mihin hän ei aiemmin pystynyt.

Terveydenhuollon tarjoama apu kattaa kaikki avun tasot. Apu on kuitenkin porrastettava oikein: jos potilas on välittömässä kuolemanvaarassa, kuulolaitteen asentaminen ei ole ensisijainen tehtävä. Vahingon estäminen ja tilanteen ylläpitäminen edeltävät autettavan voimavarojen lisäämistä. Työhönsä sitoutuneet ihmiset pyrkivät luonnostaan tarjoamaan apua kaikilla neljällä tasolla. Asennoitumista voidaan kutsua myös puhumalla autettavan kokonaisvaltaisesta huomioon ottamisesta.

Auttaminen on auttajan ja autettavan välinen suhde. Siksi auttamisen onnistuminen ei riipu ainoastaan siitä, mitä auttaja tekee ja kuinka hän toimii, vaan myös siitä, ottaako autettava avun vastaan. Vain tajuton autettava on pelkkä kohde, muut autettavat ovat toimijoita. Autettava voi torjua avun ja hän voi kieltäytyä siitä: väkivaltaista potilasta ei voida hoitaa. Mitä enemmän avulla pyritään lisäämään autettavan voimavaroja, sitä tärkeämmässä osassa autettavan oma panos, motivaatio, myötävaikuttaminen ja yrittäminen ovat.

Auttamissuhteessa ilmenevät ongelmat voivat turhauttaa auttajaa: vaikka auttajan toiminta olisi erittäin korkeatasoista, on mahdollista, että apu ei mene perille tai se on vaikutuksetonta autettavan asenteen vuoksi. Keskeisessä asemassa on, luottaako autettava siihen, että auttaja todella pyrkii edistämään autettavan hyvää. Jos autettava ei tunnista auttajan toiminnassa omaa hyväänsä, apu ei voi mennä perille.

Terveydenhuollossa auttaminen perustuu terveydenhuollon institutionaaliseen tehtävään ja auttamisprofessioiden etiikkaan ja integriteettiin. Ammatillista auttamista ei siksi voida ymmärtää tarkastelematta sitä profession edustajan toimintana suhteessa omaan professioonsa. Professio ja sen tehtävät määrittävät hyvän, jota auttamisammateissa toteutetaan suhteessa autettaviin. Profession jäsenyys mahdollistaa työntekijöille autettavien kokonaisvaltaisen auttamisen mutta varjelee samalla työntekijöitä loppuun palamiselta: auttamista ei harjoiteta yksityishenkilönä vaan ammattikunnan edustajana ja profession suojaamana.

- J. Hallamaa

Alustuksen pp-esitys pdf-tiedostona tästä linkistä