Syvenevä terveyskuilu: Terveyden eriarvoisuus Suomessa - prof. Jussi Kauhanen (21.11.11)

terveyskuilu1 

Missä mennään ja mikä on ongelman ydin?

Sanomalehti Keskisuomalaisen-verkkouutiset uutisoi (9.10.2011) suomalaisten elävän terveyden luokkayhteiskunnassa. Rikkaimmat eli ylimmän tuloviidenneksen miehet elävät keskimäärin 12,5 vuotta pidempään kuin köyhimmät eli alimman tuloviidenneksen miehet. Naisilla vastaava ero on 6,8 vuotta.

Terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon professori Martti Kekomäen mukaan ”Pohjois-Karjalalaisella työmiehellä kestää kaksi kertaa kauemmin päästä hoitoon kuin Helsinkiläisellä toimitusjohtajalla. Siinä vaiheessa kun toimitusjohtaja toipuu ohitusleikkauksesta, vietetään työmiehen hautajaisia.” (Yle-radio).

Sosiaaliset terveyserot ovat fakta. Mutta mistä erot tarkemmin ottaen rakentuvat: elämäntavoista, terveyspalveluista tai entä jopa biologiasta(!)? Avoimella eettisellä foorumilla etsittiin vastauksia terveyden eriarvoisuuteen kansanterveystieteen professori Jussi Kauhasen johdolla.

Koonnut Mikael Taylor

 

Lähteet:
TS: Suomi yhä suurempien terveyserojen maa (9.10.2011)
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/ts-suomesta-on-tullut-yha-suurempien-terveyserojen-maa/970978
Markku Heikkinen: Terveydenhoidon remontti (1.11.11)
http://areena.yle.fi/audio/1320136131001

 

terveyskuilu2

 

Tiivistelmä puheenvuorosta

Avoin eettinen foorumi Joensuu 21.11. 2011
Jussi Kauhanen, LT, Kansanterveystieteen professori, Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus

Sosiaaliset terveyserot

Sosiaaliryhmien väliset terveys- ja kuolleisuuserot ovat ikiaikainen ilmiö. Systemaattisesti tutkittua tietoa on 1800-luvun Britanniasta ja osin aiemmaltakin ajalta. Nykymaailmassa ilmiö näkyy räikeimmin globaalin terveyden eriarvoisuudessa, kuten lapsikuolleisuuden painottumisessa Afrikkaan ja Intiaan, lääkäritiheyden valtavissa eroissa pohjoisen pallonpuoliskon eduksi jne. Kansainväliset yhteisöt kuten WHO ja EU ovat reagoineen asiaan vasta suhteellisen vähän aikaa sitten.

Terveyden epäreilu epätasa-arvo (epäeettinen ”inequity” -tilanne) näkyy myös suomalaisessa tämän päivän yhteiskunnassa. Eurooppalaisittain vertaillen sosiaaliset terveyseromme ovat jopa huomattavan suuret, mitattiin niitä koulutustason, ammattiaseman tai tulojen mukaan. Erot Suomessa ovat myös olleet levenemässä ainakin 1970-luvulta alkaen, josta asti meillä on käytössä tarkemmin tutkittua tietoa. 1990-luvulla ja 2000-luvulla kuolleisuuserot maassamme ovat näyttäneet kasvavan edelleen. Esimerkiksi 35-vuotiailla miehillä kaikkien muiden tuloryhmien paitsi vähiten ansaitsevan viidenneksen (20 %) jäljellä oleva elinajanodote on 20 vuodessa (1988-2007) noussut selvästi. Ero ylimmän ja alimman viidenneksen välillä on jo 12.5 vuotta. Naisilla vastaava ero on myös leventynyt ja oli vuonna 2007 6.8 vuotta.

Terveyserojen syiksi on esitetty erityisesti alkoholiperäisiä ennenaikaisia kuolemia työiässä, tupakkasairauksia, eräiden syöpien ja syöpäkuolleisuuden valikoiva lisääntyminen alemmissa sosiaaliryhmissä sekä hitaampi tai olematon väheneminen keski-iän sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa. Myös ravitsemuseroja ja muita terveyskäyttäytymiseen liittyviä näkökohtia on esitetty. Mitkään esitetyt syyt eivät kokonaan selitä erojen olemassaoloa ja niiden kasvua.

Sosiaalisia terveyseroja on 2000-luvun Suomessa alettu pitää jopa kansallisena kansanterveysongelmana, jolle tulee tehdä jotain. Terveyserojen kaventamiseen liittyviä politiikkaohjelmia syntyi jo edellisillä hallituskausilla, ja asia on kirjattu myös kesällä 2011 hyväksytyn uuden halllitusohjelman ensimmäiselle sivulle. Ratkaisuja on etsitty yksilöjen terveyskäyttäytymisestä, elinoloihin ja elinympäristöön sekä rakenteellisiin yhteiskunnallisiin tekijöihin liittyvistä tekijöistä kuten terveyspalveluista ja niiden tasapuolisesta saatavuudesta, koulutuksesta, sosiaalipolitiikasta jne. Erityisesti työelämän ulkopuolella oleva nuori ja työikäinen väestö on nähty yhtenä riskiryhmänä, työssäkävijöitä taas voidaan pitää terveyspalveluiden suhteen ”hyväosaisina”. Perusterveydenhuollon rooli on erittäin merkittävä. Terveydenhuollon ammattilaiset alkavat yhä paremmin tunnistaa nämä ilmiöt, mutta kokevat usein voimattomuutta niiden korjaamisessa. Tiimi- ja verkostotyö on hyvä pohja. Samoin terveyden sosiaalisen tasa-arvon puolesta puhuminen ja lobbaaminen aina sopivan tilaisuuden tullen.

 Katso ja tutustua tarkemmin alustuksen sisältöön kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä:

Alustuksen diaesitys kokonaisuudessaan pdf-tiedostona (21.11.11)

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä